Jooga ja minä tapaisimme pitkästä aikaa mutta kumpikin uudistuneina. Vanha muistikuvani joogatunnista oli vuosikymmenien takaa hyvin tylsistä hitaista liikkeistä viileässä pimennetystä koulun juhlasalissa. Teini-ikäiselle sen aikainen joogaharjoitus ei oikein napannut. Nyt uusi yritys, minä vähän vanhempana ja viisaampana, jooga ikivanhana mutta monipuolisempana.
Työpajasta joogatunneille
Työpaja oli englanniksi ja toi oman haasteensa uuden asian oppimiseen. Perusasioista muistan hämärästi vielä muutamat mutta ihan uutta oli joogahengitys "kurkkuventtiilin", useimmiten nenän kautta. Tästä syntyy kehoon lämpöä. Syvien vatsalihasten tuki, tämä oli tuttua jo pilateksesta. Liikkeiden tekeminen sisään ja ulos hengityksellä. Harjoituksen omistaminen jollekin asialle tai ihmiselle kuulosti kivalta. Keskittyminen tähän hetkeen ja harjoitukseen, ajan antaminen itselle tuntui hyvältä. Alas katsova koira ja Soturi, useampiakin. Lapsiasento ja happy baby. Hauskoja nimiä. Ihan uutta oli joogatiili, jonka päällä voi istua tai johon voi nojata käsien jatkeena asennoissa.
Rajaton kuukausikorttikokeilu vauhditti alkua. Osallistuin erilaisille tunneille neljänä peräkkäisenä päivänä. Kuuntelin huolestuneena mitähän kehoni tykkää yhtäkkisestä voima- ja venytysliikkeistä mutta kumma kyllä lihakset eivät ihmeemmin kipeytyneet. Aloittelijan tunneilla pidettiin huolta, että venyttelyä ja palautumisliikkeitä oli riittävästi. Jaksoin ihmeen hyvin.
Paitsi Hot Yogassa jouduin istahtamaan pariin kertaan alas matolle huilaamaan. Lämmitetty sali oli oudokseltaan liikaa ja alkoi pyörryttää. Vieruskaveri opasti, että hot yogaan kannattaa valmistautua runsaalla juomisella etukäteen, vesi kun ei ehdi imeytyä tunnilla vaikka hörppisi kuinka.
